Ennakkoon kappaleen aihealue oli tuttu, ainakin luulin niin. Yllätyin kuinka paljon uutta faktaa opin kappaletta lukiessani. Ensinnäkin se, miten paljon siirtomaavaltioilla oli vaikutusta Afrikan tulevaisuuteen. Erityisesti se, minkälaisen valtatyhjiön se todella jätti. Kun vallanvaihtoon ei valmistauduttu ja ehdokkaita ei ollut eskaloitui tilanne monessa valtiossa sisällissotaan, mikä näkyy ja vaikuttaa vielä tänäkin päivänä. Huima vuosiluku oli myös yllättävä, nimittäin Namibia, viimeisenä siirtomaana itsenäistyi v a s t a vuonna 1990! Valtioiden itsenäistyminen ei olekkaan niin alkusivuilla historian kirjoissa.
Talouskasvun tulee perustua talouden monipuolistumiseen. Jotta Afrikan valtiot pääsisivät mukaan kilpailuun, niiden on monipuolistettava tuotantoaan. Siirtomaa-aikana siirtomaahallitsijat keskittyivät tuottamaan vain muutamaa raaka-ainetta siirtomaissaan. Huono asema tässä koko ajan kehittyvässä maiden kilpailussa ei parannu valtatyhjiöiden täyttäneiden diktaattoreiden takia. Tästä aiheesta on paljon käyty keskustelua mediassa ja uutiset kertovat kuinka taas jossain valtiossa armeija ja itsevaltija ovat ottaneet vallan ja tekevät huonoja päätöksiä ja vetävät rahaa välistä omiin tarkoituksiinsa.
On kurja ajatella että vaikka valtioiden sisällä on tapahtunutkin pientä talouskasvua, elintaso ei ole noussut. On harmi miettiä, kuinka maat ovat entistä enemmän riippuvaisia länsimaista. Talous on vain yksi näistä ongelmista. Ihmisoikeuskysymykset kummittelevat konfliktien ja väkivaltaisuuksien takana. Vaikka valtiot tekevät yhdessä yhteistyötä poistaakseen valtioiden välisiä kiistoja, kuten tästä hyvänä esimerkkinä Afrikan yhtenäisyysjärjestö OAU (mistä sain tietää vasta kappaletta lukiessani) on valtioiden puhallettava samaan hiileen ja tultava yhteen päätöstenteossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti